Kun oltiin saatu positiivinen raskaustestitulos, oli aika soittaa neuvolaan ja varata ensimmäinen aika. Meitä jännitti ja ehkä vähän ahdistikin etukäteen, koska täällä Hämeenlinnassa ei ole juuri ollenkaan LGBTQ-näkyvyyttä ja meitä pelotti, miten meidät kohdattaisiin neuvolassa ja myöhemmin äitiyspoliklinikalla ja synnytyssairaalassa.
Kerroin jo heti puhelimessa aikaa varatessa, että me ollaan kahden äidin perhe ja että lapsi on laitettu alulle hedelmöityshoidoilla. Meidän tietoihin laitettiin sitten heti, että ollaan sateenkaariperhe ja asia oli sillä selvä - neuvolassa kukaan ei sen koommin olettanut meistä mitään muuta.
Meidän neuvolantäti on ollut aivan ihana! "Ollut", koska nyt sekin jää äitiyslomalle ja meille tulee vielä toistaiseksi tuntematon terveydenhoitaja tilalle. Hieman taas pelonsekaisin tuntein odotan, millainen tyyppi tää uusi henkilö on... Joka tapauksessa, meidän alkuperäisen neuvolantädin ansiosta meillä on neuvolasta tähän mennessä vain hyvää sanottavaa. Ensimmäisellä käynnillä puhuttiin, miten lapsi on ihan megatoivottu ja miten projekti on ollut alusta asti yhteinen ja miten me ollaan tasavertaisia äitejä tässä perheessä. Meidän omilla neuvolakäynneillä ei ole koskaan viitattu virheellisesti isään, vaan on aina käytetty termejä lahjoittaja tai luovuttaja. Myöskin käynnillä, jolla neuvola kartoitti suvun sairauksia, kyseltiin ensin myös Julcsin tietoja ennen kuin hoitaja "tajusi", että ai niin, eihän ne tiedot liity Elsan terveyteen. Ihan kivasti silti toikin tilanne meni, vaikka vähän oli teatterin makua mukana. Elsan jo synnyttyä meiltä myös kysyttiin erikseen, onko ihan ok laittaa Elsan tietoihin myös lahjoittajan pituus kasvukäyriä varten.
Vähän kurjempia kokemuksia oli silti myös muutama. Meidän neuvola järjesti kolme perhevalmennusta, joista me käytiin vain ensimmäisessä juurikin sen takia, että toiseen vanhempaan viitattiin siellä vain sanalla "isä". Kyseinen tilaisuus alkoi esittelykierroksella, jossa me jälleen kerran heti kerrottiin olevamme kahden äidin perhe, eli asia oli valmennuksen vetäjillä ihan hyvin tiedossa. Toinen vetäjistä mainitsi jotain "isästä", ja lisäsi sitten meidät muistettuaan äkkiä "tai kumppani", mikä oli toki yritys pelastaa tilanne, mutta ei silti ole ok, että heterovanhempi määritellään suhteessa tulevaan lapseen ("isä"), kun taas ei-heterovanhempi määritellään suhteessa puolisoon. Tosta meille jäi paha mieli, joten ei haluttu mennä loppuihin perhevalmennuksiin ja mainittiin asiasta meidän omalle hoitajalle seuraavalla käynnillä. Jonkun mielestä kyseessä voi olla pikkujuttu, mutta neuvolahenkilökunnalla pitää olla niin inklusiivinen ote työhönsä kuin vain mahdollista, joten todellakin tartutaan kaikkiin tilaisuuksiin, joissa voidaan kouluttaa ihmisiä oikeista termeistä ja tavoista ottaa kaikenlaiset perheet huomioon.
Kaikista kurjin kokemus oli sairaalan synnytysvalmennus. Valmennuksen vetänyt kätilö puhui koko valmennuksen ajan "isästä tai tukihenkilöstä", vaikka mm. sairaalan PowerPointtien terminologia oli asianmukaisesti kauttaaltaan sukupuolineutraalia ja niissä viitattiin jatkuvasti "puolisoon" ja "vanhempiin". Mun mieleni mustui koko ajan yhä enemmän mitä pidemmälle valmennuksessa edettiin ja lopulta jo melkein itkin, kun tuntui niin pahalta ajatella, että Julcsia pidettiin "vain" tukihenkilönä. Me oltiin kuitenkin täytetty tilaisuutta varten ilmoittautumislomake, jossa selvästi ilmaistiin, että me ollaan toistemme vaimot ja lapsen tasavertaiset äidit.
Valmennuksen loputtua me jäätiin antamaan kätilölle palautetta, koska en voinut vain lähteä sieltä ja jättää kätilöä siihen uskoon, että kaikki meni niin kuin pitikin. Kerroin, että valmennuksesta jäi tosi paha maku suuhun ja sellainen olo, että mahdetaanko me edes olla tervetulleita synnyttämään kyseiseen sairaalaan. Ja kätilö ei muuten ollut palautteen suhteen lainkaan vastaanottavainen! Alla kätilön kommentit palautteeseen ja meidän ratkaisut niihin:
1) "Voi kuulkaa kun en minä voi tietää kuka on missäkin suhteessa kehenkin."
Järjestä esittelykierros valmennuksen alussa.
2) "Ymmärrätte varmaan, että näissä valmennuksissa käy tuhansia ihmisiä, joten ei niitä ilmoittautumislomakkeita ehdi lukea."
Yhteen valmennukseen mahtuu aina maksimissaan kymmenen perhettä ja valmennuksia pitää useat eri henkilöt, joten kyllä niiden kymmenen perheen ilmoittautumiskaavakkeet pitää ehtiä vilkaisemaan etukäteen, että tietää, ketä on kohtaamassa.
3) "Kerran minä oletin, että kaksi naista oli pari, mutta ne olikin kaverit!!! Ymmärrätte varmaan miten noloa!!!"
Miksi olisi sen nolompaa olettaa, että kaverukset on pari kuin että pari on kaverukset? Noloa on vain ja ainoastaan olettaminen, aina. ÄLÄ OLETA, KYSY!
4) "Ette te ole ollenkaan ainoita, joista täällä on oletettu väärin! Kerran oletin, että nuoren tytön kanssa tullut mies oli tulevan lapsen isä, mutta hän olikin sen tytön isä!"
Niin, liittyi meihin miten? Jälleen kerran, ÄLÄ OLETA!
5) "Mitä minä sitten muka voin sanoa muuta kuin mies, isä tai tukihenkilö?!"
Käytä sukupuolineutraaleja termejä eli puoliso, toinen vanhempi tai tukihenkilö.
"Mutta kun se on kamalan vaikeeta!!!"
No sitten varmaan pitää opiskella sanastoa vielä vähän lisää. PUOLISO, TOINEN VANHEMPI, PUOLISO, TOINEN VANHEMPI...
Lopulta kätilö pyysi marttyyrimaisesti anteeksi ja vannoi, että olemme kuitenkin ihan tervetulleita synnyttämään. Ja todettakoon, että vaikka meillä ehti synnytyksen aikana olemaan ainakin kahdeksan eri kätilöä, tältä kyseiseltä tyypiltä me kuitenkin onnistuttiin välttymään, huh! JA, Kanta-Hämeen keskussairaala on ihana paikka synnyttää, joten valmennuskokemuksesta huolimatta me annetaan täysi kymppi meidän kokemukselle! Ihan mahtavaa porukkaa!
Vielä yksi hetero-oletus tuli synnyttämään mennessä. Lähdin sairaalaan yksin lapsiveden mentyä ja odottelin Julcsia saapuvaksi. Kun Julcsi sitten oli paikalla, kätilö tuli iloisesti ilmoittamaan mulle, että mun mies on nyt saapunut ja että voin mennä avaamaan sille oven. Mies oliskin ollut jo aika yllätys!
Millaisia neuvola- ja äitiyspolikokemuksia teillä on sateenkaariperheenä?
