Me viivyteltiin raskaudesta kertomisen kanssa raskausviikolle 13 asti. En totta puhuen olisi halunnut kertoa asiasta vielä silloinkaan, koska pelkäsin koko raskausajan, että jotain pahaa tapahtuisi, enkä sen takia halunnut kiirehtiä yhtään asioiden edelle. Niskaturvotusultran jälkeen päätettiin kuitenkin kertoa iloiset uutiset mun perheelleni (Julcsin isälle kerrottiin vasta joskus viikolla 20!).
Meille oli alusta asti selvää, että kirjoitettaisiin tuleville mummille, ukille, tädille ja serkuille kortti, jossa kerrottaisiin tulevasta vauvasta ja samalla myös koulutettaisiin kaikkia siitä, miten lapsi on laitettu alulle ja millä nimillä ketäkin kutsuttaisiin meidän perheessä. Päätettiin lopulta kirjoittaa kortti neutraalin väriselle paperille vauvan itsensä kertomana ja kansikuvaksi liimattiin ultraäänikuva tuolloin melkein 7 cm pituisesta Elsasta. Pääsiäisenä 2019 me sitten lähdettiin uutistenjakokierrokselle Turenkiin ja Tampereelle!
Kortin kirjaimellinen sisältö jääköön vastaanottajiensa yksityisasiaksi, mutta pääpiirteissään kerroimme, että Elsa tehtiin ensin laboratorissa ja laitettiin sitten pakkaseen viettämään joulua ennen kuin hänet siirrettiin pitkän putken kautta lämpimään paikkaan kasvamaan isommaksi. Kerroimme, että Elsalla on kaksi äitiä (tämä nyt ei sinänsä tullut kenellekään yllätyksenä :D!), että hänet on tehty tuntemattoman lahjoittajan avulla, ja että lahjoittaja ei ole isä, eikä häntä myöskään isäksi kutsuta. Kerroimme myös, että Elsasta tulee kaksikielinen, koska suomalainen äiti puhuu hänelle suomea ja unkarilainen anya unkaria. Sitten vielä pyysimme merkitsemään lasketun ajan eli 18.10.2019 kalenteriin!
Laitoimme kortit kirjekuoriin ja annoimme kuoren henkilökohtaisesti jokaisen vastaanottajan käteen avattavaksi. Reaktiot oli maailman ihanimpia ja koskettavimpia! Ukin hymystä ei tullut loppua, täti alkoi itkeä, kaksosserkut vaikuttivat toinen innostuneelta ja toinen vähän hämmentyneeltä, ja mummi tuli tosi onnelliseksi ja iloiseksi varsinkin kun tiesi mun aiemmista epäonnistuneista raskautumisyrityksistäni ns. itsellisenä naisena ennen Julcsia. Kaikki myös onnittelivat meitä molempia tasapuolisesti, mikä tuntui tosi hyvältä! Kertomisesta jäi tosi hyvä mieli, vaikka etukäteen pelotti, koska mitä jos sitten jotain menisikin pieleen raskaudessa.
Julcsin isä asuu Unkarissa, joten päätettiin kertoa sille Messengerissä, että saataisiin siltäkin jonkinlainen live-reaktio. Mietittin pitkään, lähetettäisiinkö sillekin sama kortti postissa, mutta tultiin lopulta siihen tulokseen, että ei, koska sitten missattaisiin täysin sen ilme korttia lukiessa. Sanottiin siis sille Messengerissä, että meillä on uusi projekti ja sitten lähetettiin kuva, tässä vaiheessa jo rakenneultrassa otettu. Ensin tuli hiljaista ja sitten kysymys: Kenen vauva tämä on? Heh! Kun asia sitten lopulta alkoi kirkastua, niin myös Julcsin isä onnitteli innoissaan ja sai selvennystä siihen, miten vauva on tehty.
Meidän mielestä hedelmöityshoidoilla ja lahjasukusoluilla tehdystä vauvasta on tärkeetä kertoa mahdollisimman avoimesti ja informatiivisesti, koska ihmiset ei usein aidosti tiedä, miten homma toimii ja mitkä on oikeita termejä. Joskus voi tuntua rasittavalta tai suorastaan raivostuttavalta, että ihmiset ei vaan tajua asioita itse, mutta pitää vaan hyväksyä, että tilanne voi muuttua vain, jos itse jaksaa kouluttaa ihmisiä aktiivisesti ja pyytämättä. Näin voi myös välttää tyhmät ja loukkaavat kysymykset ja kommentit jo etukäteen (esim. "Kuka on isä?" on yksi sellainen kysymys, mutta onneksi sen on kysynyt meiltä "vain" kaksi ihmistä). Me halutaan normalisoida kaikenlaiset tavat tehdä lapsia ja muodostaa perheitä, ja meidän omat perheet on kyllä tehneet tän tehtävän tosi helpoksi.
Miten te olette kertoneet raskaudesta läheisillenne?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti