1. Jatkuva pissahätä yöllä
Pissahätä oli oireista ensimmäinen ja se vaivasi erityisesti yöllä. Kävin vessassa varmaan vähintään seitsemän kertaa yössä!
2. Iltapahoinvointi
Toinen ihan alkuajan oire oli iltapahoinvointi. Muutaman kerran oksensinkin, yleensä iltasuihkun aikana pönttöön, mutta muuten oli lähinnä etova olo. Ehkä toi olokin sai jotenkin himoitsemaan kaikkea raikasta, erityisesti mansikoita (söin niitä kilokaupalla koko raskausajan läpi) ja loppuvaiheessa myös satsumia.3. Väsymys/uupumus
Väsymyskin oli niitä ensimmäisiä oireita. Mulla oli koko ajan aivan vetämätön olo, eikä energiaa ollut ollenkaan. Nukuin muistaakseni parinkin tunnin päiväunia, mutta mikään ei auttanut.4. Selkäkipu
Selkäkivut astui kuvioihin hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Muistan, että jo huhtikuussa työkaveri kysyi, oliko mulla jalka kipeä, kun kävelin selän takia jotenkin ontuvasti, eli selkäkivut mahdollisesti alkoi jo viikolta 12. Selkäkipujen takia suosittelisin raskautta haluaville olemaan ainakin paremmassa kunnossa kuin mä olin ennen raskautumista! Mulla ei varmasti ollut yhtäkään lihasta, joka olisi kannatellut mahaa tai mitään muutakaan, ja se tuntui. Kipu oli alaselässä ja tuntui kuin joku siellä olisi ollut väärässä asennossa. Seurauksena oli ankkakävely, lonkkavaivat ja varmasti jalan virheasento kummallisen astumisen takia.
5. Peräpukama
Varmaan yksi hirveimmistä vaivoista oli massiivinen, kipeä ja verinen peräpukama, joka esti istumisen jonkin aikaa. Ihanaa!6. Raskausajan diabetes
Tää ei varsinaisesti aiheuttanut mulle ongelmia, kun arvot pysyi normaaleina ruokavalion avulla, enkä siihenkään tehnyt juuri mitään muutoksia. Jotkut hedelmät nosti arvoja, joten jätin ne pois, mutta muuten vedin kaikkea lähes entiseen malliin. Mutta silti piti mittailla arvoja eli pistellä sormenpäitä jatkuvasti, joten lisäohjelmaa tuli myös tästä vaivasta.7. Unettomuus
Jos alkuraskaudessa väsytti koko ajan, niin loppuraskaudessa vaivasi puolestaan unettomuus. En pystynyt nukkumaan yöllä, kun mikään asento ei ollut hyvä sen massiivisen mahan takia (pystyin nukkumaan vain vasemmalla kyljellä, jos pystyin nukkumaan). Ihan viimeisillä viikoilla alkoi ilmaantua yöheräilyä, ja olin hereillä ainakin pari kolme tuntia per yö vasten tahtoani.
8. Skin tags
Suomeksi nää on ilmeisesti fibroomia eli pieniä varrellisia luomia, joita ilmestyy erityisesti ihon taitekohtiin. Näitä tuli mulle ihan kauheet määrät raskauden aikana, mutta ne onneksi lähti pois Elsan synnyttyä. Myös muita tummia pigmenttikohtia tuli sinne tänne, mutta nekin lähti pois.9. Tupsukorvat ja pulisongit
Tää on jo aivan hullu vaiva, mutta ihan loppuraskaudessa, varmaan 2 kk ennen Elsan syntymää, mulle yhtäkkiä kasvoi korvalehtiin tupsut ja myöskin karseet pulsarit. Kulmakarvat myös tummeni ja muuttui megakarvaisiksi. Olin melko epätoivoinen tästä, koska kuka haluaa muuttua oravaksi? Epätoivo kasvoi, kun karvat ei pudonneetkaan tosta vaan synnytyksen jälkeen. Onneksi noin kolme kuukautta myöhemmin ne poistui. Huh!10. Närästys
Närästys oli myöskin loppuraskauden oire. Ennen raskautta mua ei ollut närästänyt koskaan, enkä edes tiennyt, mitä se tarkoitti.11. Peukalon jännetuppitulehdus
Loppuraskaudessa tuli yhtäkkiä myös kivulias peukalon jännetuppitulehdus. Se meni pois välittömästi synnytyksen jälkeen.12. PUPPP-ihottuma
Kamalin oire kaikista! PUPPP-ihottuma on monimuotoinen raskausajan ihottuma, joka kutisee enemmän kuin sanat voi kuvailla. Sitä esiintyy ilmeisesti lähinnä ensisynnyttäjillä ja myös ilmeisesti enemmän poikaa odottavilla, mutta siis se on vaiva, jota en kyllä toivo kenellekään. Mulla ehti olla PUPPP-ihottumaa ehkä noin kolmen viimeisen raskausviikon ajan. Se nousi ensin mahaan raskausarpien päälle, ja levisi sitten myös jalkoihin ja käsivarsiin. Se kutisi aivan joka sekunti, ja raapiminen sai sen kutisemaan ehkä miljoona kertaa pahemmin, mutta raapimattakin olo oli aivan sietämätön. Suihkussa käyminen oli aivan kamalaa, koska veden osuminen iholle sai kutinan yltymään moninkertaiseksi. Rasvaaminenkaan ei auttanut, vaan vain lisäsi kutinaa. Kamalaa! PUPPP-ihottumaan ainoa hoitokeino on synnytys, ja kutina loppuikin kuin seinään heti synnytyksen jälkeen. |
| PUPPP-ihottumaa mahassa. Näyttää ehkä raskausarvilta, mutta ihottuman alle jäävät arvet on minimaalisen pienet ihottumaan verrattuna! |
13. Turvonneet jalat ja kädet
Joka aamu heräsin erityisesti kämmenet ja sormet ihan puutuneina ja turvoksissa, ja päivän aikana myös jalkaterät turposi kunnolla, eikä kengät meinanneet mennä jalkaan millään.
 |
| Huomatkaa turvonneet jalat! |
14. Ahdistus
Ja sitten tietenkin viimeisenä muttei ollenkaan vähäisimpänä oireena mulla oli kamala ahdistus siitä, menisikö kaikki varmasti hyvin ja saataisiinko me lapsi kotiin. Meillä havaittiin rakenneultrassa, että napanuora näytti olevan kiinnittynyt istukan reunaan, joten raskautta seurattiin äitiyspolilla kesän aikana. Synnytyksessä sitten selvisi, että napanuora oli ollut kokonaan kalvokiinnitteinen. Onneksi kaikki meni hyvin, mutta monista syistä mm. tapahtumista ihan omassa tuttavapiirissä mulle ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että näin kävisi. Meillä oli kotidoppler rauhoittamassa hermoja, ja sitä suosittelen kaikille, jotka on helposti huolestuvaa tyyppiä. Mun istukka oli kiinnittynyt kohdun etuseinämään, joten potkutkin oli ilmeisesti vaimeampia kuin jos istukka olisi kiinnittynyt kohdun takaseinämään, joten mulle ainakin oli tärkeää voida kuunnella sydänääniä milloin vain. En myöskään oikein halunnut valmistautua vauvan tuloon kauheesti etukäteen, koska pelkäsin liiallisen innokkuuden jinxaavan onnellisen lopputuloksen, joten me ei kauheesti ostettu vaatteita tai muutakaan ennen kuin Elsa oli jo syntynyt. Kyse ei ollut ollenkaan siitä, etteikö mua kiinnostaisi vauvanvaatteet tai ettenkö olisi ollut innostunut raskaudesta ja lapsesta, vaan nimenomaan siitä, etten ikinä olisi kestänyt, jos jotain olisi mennyt pieleen.
Raskausaikana vannoin, että en ikimaailmassa ikävöisi raskausmahaa tai raskausaikaa, vaikka kaikenlaiset appit ja foorumit niin väittivätkin. Ja kuinkas sitten kävikään? Näin reilut seitsemän kuukautta synnytyksen jälkeen on jo myönnettävä, että todellakin ikävöin molempia. Ikävöin vauvan potkuja ja ajatusta, että joku toinen ihminen kasvaa mun sisälläni. Raskaus on maailman suurin ihme, ja oon ihan megaonnellinen, että olen päässyt kokemaan sen edes kerran. Ikäni takia en tiedä, ehdinkö enää kokemaan raskautta uudelleen tai tulisinko edes enää uudelleen raskaaksi. Haluaisin kyllä, mutta en edelleenkään pidä mitään itsestäänselvyytenä. Siksi raskausaika tuntuukin nyt entistä haikeammalta ja jotenkin myös vähän epätodelliselta. Tapahtuiko se oikeesti? Onneksi on näitä unohtumattomia vaivoja, jotka kummasti auttaa muistamaan!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti